Yhtenä päivänä

Nousimme pois bussista meidän pysäkillämme.

Tyttö nuuhkaisi ilmaa ja sanoi, " haistan jo meidän kodin ihanan keväisen ja lämpimän tuoksun"


Naurahdin ja halasin tyttöä. Annoin pusun poskelle.

Kuljettiin hetki eteenpäin.

"Tunnen vieläkin sinun pususi tässä poskella" tyttö sanoi hymyillen.

Nauroin taas ja kaappasin tytön kainalooni. Annoin poskelle monta, monta pusua.
"Jospa tuntisit nämä pusut poskellasi vielä illalla siellä mummin luonakin!"

Tööttimies

Se rakastaa traktoreita. Ja isoja autoja. Ja pienempiäkin autoja. Ja moottoripyöriä. Ja polkupyöriä. Ja postikärryjä.
Kaikkea mikä liikkuu pyörillä ja etenkin kaikkea mikä pitää melua.

Se katselee ikkunasta ohikulkevia autoja.
Kutsuu niitä "tööteiksi".
Mitä isomman auton näkee, sitä kovempaa poika huutaa.
"Ooo!" "Oioioi!" "Töötti!"
Huulet ovat töröllään, sormi ojossa. Joskus jopa näyttäisi oikein tärisevän.
Niin innoissaan se on.

Se on ihan hassu.
Meillä ei ole miehen kanssa mitään innostusta autoihin. Tai mies nyt vähän haaveilisi uudemmasta autosta. Mutta niitä ei varmasti ole tuputettu pojalle.
Ehkä päinvastoin. Ajattelin aina että meidän pojasta ei sellaista autopoikaa tule.

Ostin pojalle traktorin kirpputorilta.
Poika oli siitä aivan otettu. Leikki monta päivää vain sillä.
Kuljetti mukanaan joka paikkaan.
Nukkui auto kainalossaan.

Kyllä se on, tööttimies. Isolla T:llä.
Hupsu sellainen!

Apuri

Plääh.
Joskus se väsyttää. Se innokkuus, omatoimisuus. Se tahto osallistua IHAN kaikkeen.
Halu auttaa.

Mutta ei auta valittaa.
Vielä joskus minä kaipaan näitä päiviä kun ei tarvinut itse edes kenkiä pukea jalkaan. Tai riisua housuja jalasta. Kun ei tarvinut sanoa muutakuin että "äiti menee nyt vessaan", niin jo oli vessanpytyn kansi nostettu ylös. Ihan vain minua varten.

Ikkunassa

Pojan lempipaikka.
Siskon pöytä.
Siinä tuo seisoo tai istuskelee ja katselee ohi ajavia autoja. Ja ihmisiä.

Avaa tuuletusikkunan, ja huutelee ohikulkijoille.
Onneksi vielä lähinnä tervehdyksiä ja jotain omaa kieltään.

Meidän kadun nähtävyys.

Bodyt ovat olleet taas kovassa käytössä. Paidat ovat pannassa, koska silloin housut ja vaipat eivät pysy päällä. Vaipat riisutaan heti kun silmä välttää. 
Ja sitten myös siinä ikkunassa kekkukoidaan nakuna. Kerran tuo jopa näin ollessaan kakkasi pöydälle...

Rauhallinen leikkihetki 1.5-vuotiaan kanssa

Otettiin autot esiin.
Ajettiin, päristeltiin. Tehtiin pienet kilpa-ajot.
Sitten autot takaisin laatikkoon.

Seuraavaksi eläimet.
Käytiin eläimet läpi, niiden nimet ja miten ne ääntelevät.
Levitettiin eläimet lattialle.
Ja pian kerättiin ne takaisin oikealle paikalle.

Seuraavaksi poika kaatoi palikat lattaille.
Tehtiin torneja ja kaadettiin niitä.
Ja sitten poika keräsi palikat takaisin ämpäriin ja laittoi ämpärin paikoilleen.

Parilla autolla päristelyä ja ajelua.

Taas eläimet esille ja niiden matkimista.

Junarata esiin.
Radan rakentamista ja palojen heittelyä kun radan palat eivät ihan asettuneet kohdilleen.
Junarata pois ja paikoilleen.

Autot esiin ja taas niillä hetki ajelua.

Junarata uudestaan lattaille ja taas junaradan rakentamista.
Edelleen palaset lentelivät vihaisesti ilmaan.
Junarata pois.

Dublot esille ja niillä autoilla ajelua.
Tornin rakentamista ja rikkomista.
Tehtiin jopa pieni talokin.
Dublot takaisin paikoilleen.

Eläimet esiin. Ja samantien pois.

Sitten poika otti moponsa ja huristeli sillä matkoihinsa.

Ja tämä kaikki kesti ehkä noin puoli tuntia.
On se toisinaan melkoisen hengästyttävää. Leikkiminen.

Heiluvat hampaat

Tyttö tuli huolestuneena olohuoneeseen.

"Äiti tähän hampaaseen sattuu!"
"Annapa kun kokeilen."
"No mutta sehän heiluu!" "Kokeilen vielä nuo alahampaatkin. Yksi alahammaskin heiluu!"

Tytön ilme oli jännä. Samaan aikaan niin jännittynyt, huolestunut, pelokas ja innokas.
Tyttö ryntäsi katsomaan pelistä hampaitaan. Ja siitä itkien sänkyynsä.

"En halua että hampaat tippuvat. En halua mitään rautahampaita! Haluan pitää maitohampaat!"

Pienelle muutoksia pelkäävällä tytölle hampaiden heiluminen tuli pienoisena järkytyksenä.
Tänään asialle jo naurettiin. Hampaita katseltiin ja kokeiltiin moneen kertaan.
Ja tytön kasvoilta kuvastui ylpeys.
Onhan se. Iso asia. Merkki sitä, että ollaan jo melkoisen isoja tyttöjä!

Kun mentiin kerhoon, näin tytön onnellisista kasvoista kuinka hän odotti että pääsee kertomaan asiasta kavereilleen.